Stefan Wallinin ryhmäpuhe

Publicerad 16.03.2017 kl. 10:13
Valtioneuvoston puolustusselonteko, Ryhmäpuhe 8.3.2017

Arvoisa puhemies,

Hallituksen puolustusselonteko on ensimmäinen laatuaan. Se on irrotettu ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja julkaistu omana kokonaisuutenaan. Vaikka menettely onkin uusi, on suuri syy keskittyä puolustukseen nimenomaan juuri nyt.

Satavuotiaan tasavallan puolustusvoimilla on takanaan suurin rakenneuudistus sitten sotien. Erityisesti laivastolla ja ilmavoimilla on suuri investointitarve edessään. Samanaikaisesti poliittiset mannerlaatat liikkuvat eri puolilla maailmaa, välillä täysin arvaamattomiin suuntiin. Kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen – myös meihin täällä pohjoisessa.

Siksi on tärkeää arvioida kunnolla ympäröivää maailmaa. Se taustoittaa niitä syitä, jotka motivoivat satsaamaan uskottavaan puolustukseen. Tämä selonteko on yksi kolmesta lyhyen ajan sisällä annetusta selvityksestä, kun otetaan huomioon hallituksen NATO-arvio ja ulko- ja turvallisuuspoliitiinen selonteko. Jälkimmäinen annettiin viime kesänä ja siitä keskusteltiin ennen joulua – brittien kansanäänestyksen ja Yhdysvaltojen presidentinvaaleista viisastuneita.

 

Hallitus, jota parlamentaarinen seurantaryhmä on tukenut, ansaitsee erityismaininnan selkokielisistä tilannearvioistaan. Toki, tässä ajassa ei ole syytä kierrellä, kun mietitään Venäjän valtapolitiikkaa, Krimin valtaamista tai toimia itäisessä Ukrainassa.

Valitettavasti hallitus ei myöskään liioittele, kun se selonteon johdannossa toteaa seuraavasti: ” Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen on varauduttava.”. Se on surullista mutta valitettavasti on reaalipoliittisesti välttämätöntä, että sellainen käsitys muodostetaan vuonna 2017 siinä Euroopassa ja sillä Itämeren alueella, jonka jo luulimme olevan pysyvän vakauden symboli.

 

Arvoisa puhemies,

Puolustusselonteko annetaan ajankohtana, jolloin Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muuttunut. Selonteossa todetaan, että sotilaallinen toiminta ja sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet, että sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja että kynnys voimankäyttöön on alentunut. Sekään ei ole turha huoli, kun selonteossa todetaan, että ”Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen on varauduttava”.  Siksi Suomi tarvitsee edelleen uskottavan, kansallisen ja ajan tasalla olevan puolustusjärjestelmän ja siihen liittyviä investointeja.

Kriisinaikana Suomeen kohdistuva keinovalikoima olisi varsin laaja.  Yhteiskunnan haavoittuvuus on lisääntynyt. Tarvitaan edelleen kaikkien puolustushaarojen valmiutta, käytöstä poistuvien suorituskykyjen korvaamista, tiedustelua – mutta myös tehokasta varautumista hybridivaikuttamiseen, jolla joku taho esimerkiksi valheita levittämällä yrittää vaikuttaa kansalaismielipiteeseen ja sitä kautta poliittiseen päätöksentekoon tai poliittiseen prosessiin. Avoimessa tietoyhteiskunnassa tämä on valtava haaste. 

Puolustusselonteon konkreettisin osa liittyy meri- ja ilmapuolustuksen suuriin, strategisiin suorituskykyhankkeisiin ja niiden resursointiin. Laivue 2020 ja HX-hanke ovat mittaluokaltaan erittäin merkittäviä investointeja. Selvää on samalla se, että hankinnat tarvitaan, jotta maamme puolustuskyky voidaan turvata. Puolustuksen kehittämistarpeet sekä nykyinen resurssitaso ovat epätasapainossa ja ilman korjausliikettä puolustuskyky heikkenisi. 

Maamme turvallisuus ei ole suhdannekysymys vaan siitä on pidettävä huolta jatkuvasti, muuttuvat uhkakuvat huomioiden. Näin teki myös se hallitus, jonka vuonna 1992 vaikean talouslaman keskellä teki puolustusministeri Elisabeth Rehnin johdolla ison Hornet-hävittäjähankinnan. Olisi suotavaa, että puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämisestä ja tulevista hankinnoista voitaisiin myös tällä kertaa päättää mahdollisimman suurella poliittisella yhteisymmärryksellä.

 

Arvoisa puhemies,

Suomen kaltaisen maan kannattaa aina harrastaa aktiivista yhteistyötä kaikkien sellaisten rakenteiden puitteissa, joilla on maamme turvallisuutta lujittava vaikutus. Pohjoismainen, käytännönläheinen puolustusyhteystyö, bilateraaliyhteistyö Ruotsin kanssa, EU, ETYJ ja syventynyt kumppanuus NATO:n kanssa ovat esimerkkejä tästä.

Selonteossa toistetaan, että Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea NATO:n jäsenyyttä ja varmistaa toiminnallaan, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä. Mahdollinen liittoutuminen vaatii kuitenkin vahvaa selkänojaa kansalaisten keskuudessa. Myös Nato itse edellyttää uusilta jäsenmailta mitattavissa olevaa positiivista kansalaismielipidettä.

Siksi on tärkeää, että keskustelemme avoimesti ja suoraan puolustuksesta. Se on kypsyyden merkki satavuotiaassa tasavallassa. 

Stefan Wallin